Homoseksuaaliseen web seksi suomen seksi

homoseksuaaliseen web seksi suomen seksi

Tällöin homoseksuaalisuuden tutkimus kohdistui identiteetin muotoutumisen tutkimiseen. Plummerin mukaan tällöin ei ole tarkoituksena löytää homoseksuaalisuuden kausaalisia syitä, vaan kehtysprosesseja jotka saavat yksilön rakentamaan ja pitämään yllä tiettyä seksuaali-identiteettiä. Seksuaali-identiteetti tarkoittaa, että yksilö kategorisoi itsensä tietynlaiseksi henkilöksi kokemusten ja tunteiden valossa. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että luultavasti esiintyy erilaisia homoseksuaalisuuden tyyppejä.

Tämä tarkoittaa että homoseksualisuus ei ole vain yhdenlainen asia ja sitä että kaikki homoseksuaalit eivät ole homoseksuaaleja samoista syistä. Yleisen käsityksen mukaan on rooleiltaan kahdenlaisia homomiehiä: Näihin on tarjottu selitykseksi sitä kumpi rooleista tuntuu henkilölle luontevammalta. Mutta monet homomiehet identifioituvat molemmiksi, josta käytetään sanaa versatile. Toisaalta kaikkia homomiehiä anaaliyhdyntä ei edes kiinnosta ja suosivat muita seksin muotoja.

Osa miehistä ei identifioidu topeiksi, bottomeiksi, eikä versatileiksi ollenkaan. Osa ei edes identifioidu homoiksi, vaikka harrastaisivat anaaliyhdyntää miesten kanssa. Nämä identifioituvat men that have sex with men MSM -kategoriaan ja ovat usein myös heteroseksuaalissa suhteissa.

Tutkimusten mukaan top-miehet ovat useammin antava osapuoli myös suuseksissä ja top-miehet identifioituvat harvimmiten homoiksi ja heillä on myös eniten sisäistettyä homofobiaa , itseinhoa homoseksuaalisia halujaan kohtaan. Homoseksuaalisuutta pidettiin mielisairautena, mutta psykiatrian kyky selittää homoseksuaalisuutta ilmeni heikoksi. Biologisia selityksiä homoseksuaalisuudelle alettiin etsiä, kun psykiatriassa käytetyt ympäristöön liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset selitykset olivat pieniä kiinteiltä vaikutuksiltaan ja kausaatioiltaan epämääräisiä.

Ensimmäiseksi biologit etsivät homoseksuaalisuuden selitystä aikuisten ihmisten hormoneista. Homomiesten ja heteromiesten testosteroni- ja estrogeenipitoisuudet kuitenkin havaittiin samantasoiksi ja aikuisten poikkeavien hormonipitoisuuksien hypoteesi kaatui. Tämän jälkeen homoseksuaalisen syytä on etsitty syntymää edeltävistä sikiön kohdussa kokemista hormonialtistuksista.

Hypoteesiä tukee se fakta, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta sairastavista naisista 37 prosenttia on lesboja tai biseksuaaleja. Toisaalta hypoteesiä vastaan puhuu se, että hormonaalisista ongelmista sikiövaiheessa kärsineet, joille on tullut hormonaalisista poikkeavuuksista sukupuolielinten tai sukurauhasten epämuodostumia, eivät ole homoseksuaaleja.

Baileyn ja Pillardin homomiehillä vuonna tekemässä geenitutkimuksessa on todistettu homoseksuaalisuuden periytyvyys. Homoseksuaalisuus ei ole prosenttisesti periytyvää, mikä tekee siitä multifaktoriaalisesti periytyvää, mikä tarkoittaa että homoseksuaalisuuden periytyvyyteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain geenit.

Tutkimusten mukaan kuitenkin jopa identtisten kaksosten joilla on ollut sama kasvuympäristö, seksuaaliset suuntautumiset voivat olla toisistaan poikkeavia. Geenit selittävät identtisten kaksosten homoseksuaalisuudesta vain 52 prosenttia. Vuonna Hamer löysi homomiesten X-kromosomeista yhteneviä kohtia. Tutkijat ovat yrittäneet löytää "homogeeniä" sitä löytämättä. Geenitutkimuksessa hyödynnetään nykyään epigenetiikkaa ja on kehitetty epigeneettisiä selitysmalleja, joissa keskitytään hormoneille herkkyyteen.

Hormoneihin keskitytään CAH-sairaudesta tiedetyn pohjalta. Ympäristötekijöistä homoseksuaalisuuden esiintymiseen vaikuttavat ei-jaetut tekijät, joskin naispuolisten homoseksuaalien kohdalla myös jaettu ympäristö saattaa olla merkittävässä roolissa. Miesten ja naisten homoseksuaalisuuden etiologia näyttää olevan erilainen, sillä erimunaisten kaksosten osalta yhden kaksosen homoseksuaalisuus on yhteydessä toisen kaksosen kohonneeseen homoseksuaalisuuden todennäköisyyteen ainoastaan silloin, kun he ovat samaa sukupuolta.

Kaksostutkimuksia on arvosteltu vinoutuneisuudesta, sillä ne ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Todennäköisesti ne kaksosparit, joissa molemmat osapuolet ovat homoseksuaaleja, ovat olleet halukkaampia ilmoittautumaan kuin sellaiset, joissa vain toinen osapuoli on homoseksuaalinen.

Homoseksuaalisuus ei ole valinta eivätkä homoseksuaalit valitse elämäntapaansa. Olsonin teorian mukaan homoseksuaalisuus johtuisi aivopuoliskojen dominanssista. Heteronaisilla ja homomiehillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Sen sijaan heteromiehillä ja lesboilla yleensä vasen aivopuolisko on dominoiva. Olson arvelee että geeni tai hormoni säätelee sitä kumpi aivopuolisko dominoi. Lesbojen ja heteromiesten oikea aivopuolisko on vasempaa suurempi, ja hermoyhteyksiä on enemmän oikeassa mantelitumakkeessa.

Homoseksuaalisuuden evolutiivinen selitys saattaa olla, että homomiehen siskot ovat poikkeuksellisen viehättäviä, vetävät miehiä puoleensa ja saavat enemmän lapsia kuin muut naiset. Homoseksuaaleina itseään pitävien osuuden selvittäminen väestöstä ei ole helppoa.

Osuuden selvittämisessä on otettava huomioon kriteerit joita käytetään, rajat ja aikajakso jonka sisällä seksuaalinen suuntautuminen määritellään. Niitten ihmisten määrä, joilla on tunteita samaa sukupuolta kohtaan voi olla suurempi kuin niitten määrä, jotka myös toteuttavat käytännössä näitä tunteita. Toisaalta taas tunteita toteuttavien ihmisten määrä voi olla suurempi kuin ihmisten, jotka varsinaisesti määrittelevät itsensä homoksi, lesboiksi tai bi-seksuaaliksi.

Seksuaalista identiteettiä on Suomessa tutkittu satunnaisotoksiin perustuvilla kysely- ja haastattelututkimuksilla ja Homoseksuaalisuuden juridisissa historioissa länsimaissa on nähtävissä jako kahteen perinteeseen: Ranskan vallankumouksen vaikutus lakijärjestelmiin näkyy erityisesti lakien suhteessa yksityisyyteen.

Ranskan vallankumouksen traditiossa yksityiset käytännöt, esimerkiksi homoseksuaaliset teot, eivät olleet rangaistavia, elleivät ne sisältäneet väkivaltaa tai seksiä alaikäisten kumppaneiden kanssa, mutta poliisi ja juridinen järjestelmä puuttuivat säännöllisesti julkisuudessa tapahtuneisiin tekoihin. Toinen lakijärjestelmä, joka oli yleisempi protestanttisissa maissa, piti sisällään erilaisen käsityksen siitä, mitä valtion tulee kontrolloida.

Tässä traditiossa katsottiin olemassa olevan itsessään moraalittomia tekoja, joista tulisi rangaista sellaisina myös sekulaarisen lain edessä. Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto on hyväksytty lailla seuraavissa maissa: Hollannissa vuodesta , Belgiassa , Espanjassa , [51] Kanadassa , [52] Etelä-Afrikassa , [53] Norjassa , [54] Ruotsissa , [55] Portugalissa , [56] Islannissa [57] , Argentiinassa [58] [59] , Tanskassa [60] , Uruguayssa [61] , Uudessa-Seelannissa [62] , Ranskassa [63] , Isossa-Britanniassa [64] , Yhdysvalloissa [65] ja Suomessa [66].

Asenteet homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydestä vaihtelevat suuresti maittain. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin kyselytutkimuksessa vuonna asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan olivat myönteisimmät länsimaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa, joista useimmissa yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi hyväksyä homoseksuaalisuus. Yhdysvalloissa hyväksyjiä oli 60 prosenttia, Japanissa 54 prosenttia, Israelissa 40 prosenttia, Venäjällä 16 prosenttia ja latinalaisessa Amerikassa keskimäärin hieman yli puolet.

Afrikassa ja muslimimaissa homoseksuaalisuuden hyväksyntää kannatti useimmiten alle 10 prosenttia väestöstä. Homoseksuaalisuus hyväksyttiin yleisesti sitä harvemmin, mitä suurempi merkitys uskonnolla on yhteiskunnassa. Nuoret vastaajat olivat useissa maissa hyväksyvämpiä kuin vanhat. Vuonna julkaistun syrjintää selvittävän Eurobarometrin mukaan Euroopan unionin maitten vastaajista 71 prosenttia on sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla.

Vastaajista 61 prosenttia tukee samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimista kaikkialla Euroopassa. Suomessa asenteet samaisen Eurobarometrin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat myönteisempiä kuin Euroopan unionissa keskimäärin: Suomessa homot ja lesbot kokevat syrjintää yhä työpaikoilla ja kouluissa , vaikka laki syrjinnän tiukasti kieltääkin. Tutkimusten mukaan homojen ja lesbojen työsyrjinnästä on näyttöä. Toisaalta, ne jotka salaavat seksuaalisen suuntautumisensa, näkevät syrjintää tapahtuvan useammin omalla työpaikallaan.

Monille uskonnoille on ollut ominaista kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Monien uskontokuntien piirissä seksuaalivähemmistöt ovat muodostaneet itsenäisiä ryhmiä, joissa homoseksuaalisuus on sallittua.

He ovat itse ansainneet kuolemansa. Homoseksuaali yleistyi käsitteenä luvun lopulla ja luvun alussa sekä korvasi aikaisemmin käytössä olleet sanat, joista sodomiitti lienee tunnetuin. Lääketieteessä käytettiin pitkään rinnakkain lukuisia sanoja kuvaamaan samaa ilmiötä, mutta sanat olivat osin ristiriitaisia keskenään.

Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi inversio , uranismi , uniseksuaalisuus , biseksuaalisuus ja psyykkinen hermafrodismi. Käsite homofilia pyrki korostamaan rakkauden ja ihmissuhteen merkityksen tärkeyttä pelkän seksuaalisen mieltymyksen lisäksi.

Michel Foucault kirjoittaa, että ennen kuin termi homoseksuaali stabiloi seksuaalisen erilaisuuden, sodomiitti oli ollut vain sarja tekoja siinä missä homoseksuaalisuus nyt nimesi ihmisryhmän. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen asti. Entisen lain mukaan samaan sukupuolen kanssa harjoitetusta haureudesta voitiin tuomita ankarimmillaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1  lajilla, joista Yleisintä se on Australiassa elävillä mustajoutsenilla, joiden pariskunnista noin neljännes on keskenään samaa sukupuolta, useimmat koiraspareja.

Useimmat näistä pariskunnista hoivaavat yhdessä joko omaa tai muilta ryöstettyä jälkikasvua, ja koirasparien hoivaamilla poikasilla on jopa suurempi eloonjäämisprosentti kuin heteroparien hoivaamilla. Tutkimuksissa on havaittu ympäristömyrkkynä esiintyvän metyylielohopean aiheuttavan iibislinnuissa homoseksuaalista käytöstä.

Elohopea muuttaa koiraiden sukupuolihormonien, testosteronin ja estradiolin tasoja. Georgetownin yliopiston professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä , erityisesti urosten välistä, aggressiota.

Urospingviiniparien on havaittu kestäneen eliniän, lähde? Vuonna Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa erään samasukupuolisen parin kivi korvattiin hedelmöittyneellä munalla, jota pari hautoi ja josta kuoriutuneen poikasen se kasvatti omanaan. Orangeilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä. Vuonna Oslon yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa avattiin Against Nature? Museossa esiteltiin näytekappalein ja kuvin joitakin eläinlajeja, joilla homoseksuaalisuutta väitetään esiintyvän.

Lajit vaihtelevat pienistä hyönteisistä kaskelotteihin. Eläinten käyttäytymisen luonnehtimista homoseksuaalisuudeksi on arvosteltu antropomorfismista eli ihmisen ominaisuuksien sijoittamisesta eläimiin. Masennuksen esiintyvyys on homomiehillä kolminkertainen kokonaisväestöön verrattuna. Koska masennus on itsemurhan riskitekijä, homomiehillä on myös korkeampi itsemurhan riski. Masennus ja itsemurhanhimoisuus voivat vaikuttaa homomiesten alkoholin ja huumeiden käyttöön, suojaamattomaan anaaliyhdyntään ja HI-viruksen leviämiseen.

Enemmän dataa on saatavilla itsemurhan ajattelemisesta, jossa homoseksuaalisilla nuorilla esiintyvyys on kaksinkertaista verrattuna heteroseksuaaleihin. Itsemurhia ja itsemurhan ajattelua selitetään kahdella eri teorialla: Homoseksuaaleista yli kolmannes käyttää laittomia huumausaineita, kun taas kokonaisväestössä osuus on viisi prosenttia.

Homoseksuaaleilla on siis seitsemänkertainen todennäköisyys käyttää huumeita. Molemmilla kerroilla esityksen ikäraja on korjattu takaisin 16 vuoteen eduskunnan käsittelyssä. Vuonna rikoslain kokonaisuudistuksen osana annetussa lakiesityksessä 15 vuoden ikärajaa perusteltiin tutkimuksin nuorten aikaistuneella sukupuolisella kypsymisellä sekä sukupuolisuhteessa olleiden vuotiaiden nuorten suhteellisen suurella osuudella.

Rikoslain seksuaalirikoksia koskevan luvun kokonaisuudessaan uudistanut lakiesitys oli ensimmäinen, joka kohteli homoseksuaalisuutta neutraalisti. Lain voimaantuloon saakka vuoden alusta homoseksuaalisia tekoja koski erillinen 18 vuoden ikäraja. Rikoslain perustelujen mukaan rikoslainsäädännöllä ei ole tarkoituksenmukaista ohjata tai rajoittaa nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita, vaan säännöksen tarkoituksena on suojata lapsia ja nuoria vanhempien henkilöiden heihin kohdistamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Perusteluissa todetaan, että vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot ovat lapsille vahingollisia, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia.

Suomessa suojaikäraja koskee laajasti seksuaalista kanssakäymistä alkaen erilaisista seksuaalisista teoista, joita pidetään yleensä muissa yhteyksissä seksuaalisena häirintänä. Useissa muissa maissa rikoslainsäädännön hyväksikäyttösäännöksin puututaan ainoastaan yhdynnän käsittäviin tekoihin. Suomessa suojaikäraja on nykyisin 16 vuotta ja tarkoittaa, että alle vuotiaiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan lailla myös silloin, kun seksuaalinen teko ei täytä pakottamiseen perustuen raiskausrikoksen tunnusmerkistöä tai sitä ei ole kriminalisoitu muuna seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Siltä osin kun tekijänä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden oleva henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, on suojaikäraja 18 vuotta. Nuorta suojaava ikäraja on 18 vuotta, jos vanhempi osapuoli on esimerkiksi nuoren opettaja , leirinohjaaja tai muuten auktoriteettiasemassa nuoreen nähden.

Lisäksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä suojataan esimerkiksi henkilöä, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt sairauden tai vammaisuuden vuoksi. Vaikka säännös edellyttää uhrin alisteista asemaa, ei hyväksikäytön toteutuminen edellytä pakottamista, vaan se voi tapahtua vastustuksettakin. Näistä teoista ikärajaa nuorempaan henkilöön tuomitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan sellaista seksuaalista kanssakäymistä yleensä alle vuotiaan kanssa, joka on omiaan aiheuttamaan haittaa tämän kehitykselle. Se ei tarkoita pelkästään seksuaalista ahdistelua, vaan rikokseksi voidaan katsoa myös alle vuotiaan kanssa tapahtuva sukupuoliyhteys silloin, kun toinen osapuoli on huomattavasti toista vanhempi tai kypsempi, vaikka kyseessä ei olisikaan sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

Teon ei myöskään tarvitse olla sukupuoliyhteys johtaakseen rangaistukseen. Esimerkiksi seksuaalisesti värittyneiden tekstiviestien lähettäminen on tulkittu lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, jossa osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

.

Jako olemisen muotona inversio ja käyttäytymisen muotona perversio monimutkaistui, kun lääketieteessä ja psykiatriassa pyrittiin käsitteellistämään homoseksuaalisuus nimenomaan seksuaalisen halun muotona, joka sopisi yhteen seksuaalisen suuntautumisen ja objektivalinnan kanssa. Freudin näkemyksen mukaan heteroseksuaalisuus on normaalin libidon kehityksen lopputulos, ja psykoanalyyttisessä koulukunnassa homoseksuaalisuus edusti normaalin libidon kehityksen häiriötä.

Freudin mukaan heteroseksuaaleilla on kyky tulla kiinnostuneeksi samasta sukupuolesta, jota Freud nimitti latentiksi homoseksuaalisuudeksi. Behaviorismi kiinnitti mielentilojen sijaan huomiota käyttäytymisen kategorisointiin, ja homoseksuaalisuus liitettiin tiettyihin liiallisen seksuaalikäyttäytymisen muotoihin.

Sen jälkeen homoseksuaalisuutta on yritetty määritellä pysyvänä suuntautumisena. Tutkija Alfred Kinseyn tutkimustulokset siitä että ihmisiä ei voi jaotella hetero- ja homoseksuaaleihin aiheutti määritelmäkriisin, sillä homoseksuaalisuutta pidettiin pienen ja määritellyn kategorian patologiana. Tieteilijät päättivät säilyttää heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden erilliset kategoriat, ja lisäksi erottivat toisistaan homoseksuaaliset teot ja homoseksuaalisen henkilön, mikä mahdollisti homoseksuaalisuuden säilyttämisen olemisen muotona.

Ihmiset alkoivat julistaa identiteettinsä olevan homoseksuaali. Se liittyi miespuolisilla homoseksuaaleilla tehtyihin sosiologisiin tutkimuksiin ja homoseksuaaliksi leimautumisen sosiaalisiin vaikutuksiin. Seksuaali-identiteetin ajatus kiteytyy kaapista ulostulemisessa. Homoseksuaalisuus seksuaali-identiteettinä muutti kysymyksen siitä mikä saa ihmisen kehittymään homoseksuaaliksi muotoon mikä saa ihmisen kehittymään henkilöksi joka identifioituu homoseksuaaliksi.

Tällöin homoseksuaalisuuden tutkimus kohdistui identiteetin muotoutumisen tutkimiseen. Plummerin mukaan tällöin ei ole tarkoituksena löytää homoseksuaalisuuden kausaalisia syitä, vaan kehtysprosesseja jotka saavat yksilön rakentamaan ja pitämään yllä tiettyä seksuaali-identiteettiä.

Seksuaali-identiteetti tarkoittaa, että yksilö kategorisoi itsensä tietynlaiseksi henkilöksi kokemusten ja tunteiden valossa. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että luultavasti esiintyy erilaisia homoseksuaalisuuden tyyppejä. Tämä tarkoittaa että homoseksualisuus ei ole vain yhdenlainen asia ja sitä että kaikki homoseksuaalit eivät ole homoseksuaaleja samoista syistä. Yleisen käsityksen mukaan on rooleiltaan kahdenlaisia homomiehiä: Näihin on tarjottu selitykseksi sitä kumpi rooleista tuntuu henkilölle luontevammalta.

Mutta monet homomiehet identifioituvat molemmiksi, josta käytetään sanaa versatile. Toisaalta kaikkia homomiehiä anaaliyhdyntä ei edes kiinnosta ja suosivat muita seksin muotoja. Osa miehistä ei identifioidu topeiksi, bottomeiksi, eikä versatileiksi ollenkaan. Osa ei edes identifioidu homoiksi, vaikka harrastaisivat anaaliyhdyntää miesten kanssa. Nämä identifioituvat men that have sex with men MSM -kategoriaan ja ovat usein myös heteroseksuaalissa suhteissa.

Tutkimusten mukaan top-miehet ovat useammin antava osapuoli myös suuseksissä ja top-miehet identifioituvat harvimmiten homoiksi ja heillä on myös eniten sisäistettyä homofobiaa , itseinhoa homoseksuaalisia halujaan kohtaan. Homoseksuaalisuutta pidettiin mielisairautena, mutta psykiatrian kyky selittää homoseksuaalisuutta ilmeni heikoksi.

Biologisia selityksiä homoseksuaalisuudelle alettiin etsiä, kun psykiatriassa käytetyt ympäristöön liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset selitykset olivat pieniä kiinteiltä vaikutuksiltaan ja kausaatioiltaan epämääräisiä. Ensimmäiseksi biologit etsivät homoseksuaalisuuden selitystä aikuisten ihmisten hormoneista. Homomiesten ja heteromiesten testosteroni- ja estrogeenipitoisuudet kuitenkin havaittiin samantasoiksi ja aikuisten poikkeavien hormonipitoisuuksien hypoteesi kaatui.

Tämän jälkeen homoseksuaalisen syytä on etsitty syntymää edeltävistä sikiön kohdussa kokemista hormonialtistuksista. Hypoteesiä tukee se fakta, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta sairastavista naisista 37 prosenttia on lesboja tai biseksuaaleja. Toisaalta hypoteesiä vastaan puhuu se, että hormonaalisista ongelmista sikiövaiheessa kärsineet, joille on tullut hormonaalisista poikkeavuuksista sukupuolielinten tai sukurauhasten epämuodostumia, eivät ole homoseksuaaleja.

Baileyn ja Pillardin homomiehillä vuonna tekemässä geenitutkimuksessa on todistettu homoseksuaalisuuden periytyvyys. Homoseksuaalisuus ei ole prosenttisesti periytyvää, mikä tekee siitä multifaktoriaalisesti periytyvää, mikä tarkoittaa että homoseksuaalisuuden periytyvyyteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain geenit. Tutkimusten mukaan kuitenkin jopa identtisten kaksosten joilla on ollut sama kasvuympäristö, seksuaaliset suuntautumiset voivat olla toisistaan poikkeavia.

Geenit selittävät identtisten kaksosten homoseksuaalisuudesta vain 52 prosenttia. Vuonna Hamer löysi homomiesten X-kromosomeista yhteneviä kohtia. Tutkijat ovat yrittäneet löytää "homogeeniä" sitä löytämättä. Geenitutkimuksessa hyödynnetään nykyään epigenetiikkaa ja on kehitetty epigeneettisiä selitysmalleja, joissa keskitytään hormoneille herkkyyteen.

Hormoneihin keskitytään CAH-sairaudesta tiedetyn pohjalta. Ympäristötekijöistä homoseksuaalisuuden esiintymiseen vaikuttavat ei-jaetut tekijät, joskin naispuolisten homoseksuaalien kohdalla myös jaettu ympäristö saattaa olla merkittävässä roolissa. Miesten ja naisten homoseksuaalisuuden etiologia näyttää olevan erilainen, sillä erimunaisten kaksosten osalta yhden kaksosen homoseksuaalisuus on yhteydessä toisen kaksosen kohonneeseen homoseksuaalisuuden todennäköisyyteen ainoastaan silloin, kun he ovat samaa sukupuolta.

Kaksostutkimuksia on arvosteltu vinoutuneisuudesta, sillä ne ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Todennäköisesti ne kaksosparit, joissa molemmat osapuolet ovat homoseksuaaleja, ovat olleet halukkaampia ilmoittautumaan kuin sellaiset, joissa vain toinen osapuoli on homoseksuaalinen.

Homoseksuaalisuus ei ole valinta eivätkä homoseksuaalit valitse elämäntapaansa. Olsonin teorian mukaan homoseksuaalisuus johtuisi aivopuoliskojen dominanssista. Heteronaisilla ja homomiehillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Sen sijaan heteromiehillä ja lesboilla yleensä vasen aivopuolisko on dominoiva. Olson arvelee että geeni tai hormoni säätelee sitä kumpi aivopuolisko dominoi. Lesbojen ja heteromiesten oikea aivopuolisko on vasempaa suurempi, ja hermoyhteyksiä on enemmän oikeassa mantelitumakkeessa.

Homoseksuaalisuuden evolutiivinen selitys saattaa olla, että homomiehen siskot ovat poikkeuksellisen viehättäviä, vetävät miehiä puoleensa ja saavat enemmän lapsia kuin muut naiset. Homoseksuaaleina itseään pitävien osuuden selvittäminen väestöstä ei ole helppoa. Osuuden selvittämisessä on otettava huomioon kriteerit joita käytetään, rajat ja aikajakso jonka sisällä seksuaalinen suuntautuminen määritellään.

Niitten ihmisten määrä, joilla on tunteita samaa sukupuolta kohtaan voi olla suurempi kuin niitten määrä, jotka myös toteuttavat käytännössä näitä tunteita. Toisaalta taas tunteita toteuttavien ihmisten määrä voi olla suurempi kuin ihmisten, jotka varsinaisesti määrittelevät itsensä homoksi, lesboiksi tai bi-seksuaaliksi. Seksuaalista identiteettiä on Suomessa tutkittu satunnaisotoksiin perustuvilla kysely- ja haastattelututkimuksilla ja Homoseksuaalisuuden juridisissa historioissa länsimaissa on nähtävissä jako kahteen perinteeseen: Ranskan vallankumouksen vaikutus lakijärjestelmiin näkyy erityisesti lakien suhteessa yksityisyyteen.

Ranskan vallankumouksen traditiossa yksityiset käytännöt, esimerkiksi homoseksuaaliset teot, eivät olleet rangaistavia, elleivät ne sisältäneet väkivaltaa tai seksiä alaikäisten kumppaneiden kanssa, mutta poliisi ja juridinen järjestelmä puuttuivat säännöllisesti julkisuudessa tapahtuneisiin tekoihin. Toinen lakijärjestelmä, joka oli yleisempi protestanttisissa maissa, piti sisällään erilaisen käsityksen siitä, mitä valtion tulee kontrolloida.

Tässä traditiossa katsottiin olemassa olevan itsessään moraalittomia tekoja, joista tulisi rangaista sellaisina myös sekulaarisen lain edessä. Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto on hyväksytty lailla seuraavissa maissa: Hollannissa vuodesta , Belgiassa , Espanjassa , [51] Kanadassa , [52] Etelä-Afrikassa , [53] Norjassa , [54] Ruotsissa , [55] Portugalissa , [56] Islannissa [57] , Argentiinassa [58] [59] , Tanskassa [60] , Uruguayssa [61] , Uudessa-Seelannissa [62] , Ranskassa [63] , Isossa-Britanniassa [64] , Yhdysvalloissa [65] ja Suomessa [66].

Asenteet homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydestä vaihtelevat suuresti maittain. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin kyselytutkimuksessa vuonna asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan olivat myönteisimmät länsimaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa, joista useimmissa yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi hyväksyä homoseksuaalisuus.

Yhdysvalloissa hyväksyjiä oli 60 prosenttia, Japanissa 54 prosenttia, Israelissa 40 prosenttia, Venäjällä 16 prosenttia ja latinalaisessa Amerikassa keskimäärin hieman yli puolet.

Afrikassa ja muslimimaissa homoseksuaalisuuden hyväksyntää kannatti useimmiten alle 10 prosenttia väestöstä.

Homoseksuaalisuus hyväksyttiin yleisesti sitä harvemmin, mitä suurempi merkitys uskonnolla on yhteiskunnassa. Nuoret vastaajat olivat useissa maissa hyväksyvämpiä kuin vanhat. Vuonna julkaistun syrjintää selvittävän Eurobarometrin mukaan Euroopan unionin maitten vastaajista 71 prosenttia on sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla.

Vastaajista 61 prosenttia tukee samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimista kaikkialla Euroopassa. Suomessa asenteet samaisen Eurobarometrin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat myönteisempiä kuin Euroopan unionissa keskimäärin: Suomessa homot ja lesbot kokevat syrjintää yhä työpaikoilla ja kouluissa , vaikka laki syrjinnän tiukasti kieltääkin. Tutkimusten mukaan homojen ja lesbojen työsyrjinnästä on näyttöä.

Toisaalta, ne jotka salaavat seksuaalisen suuntautumisensa, näkevät syrjintää tapahtuvan useammin omalla työpaikallaan. Monille uskonnoille on ollut ominaista kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Monien uskontokuntien piirissä seksuaalivähemmistöt ovat muodostaneet itsenäisiä ryhmiä, joissa homoseksuaalisuus on sallittua. He ovat itse ansainneet kuolemansa. Homoseksuaali yleistyi käsitteenä luvun lopulla ja luvun alussa sekä korvasi aikaisemmin käytössä olleet sanat, joista sodomiitti lienee tunnetuin.

Lääketieteessä käytettiin pitkään rinnakkain lukuisia sanoja kuvaamaan samaa ilmiötä, mutta sanat olivat osin ristiriitaisia keskenään.

Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi inversio , uranismi , uniseksuaalisuus , biseksuaalisuus ja psyykkinen hermafrodismi. Käsite homofilia pyrki korostamaan rakkauden ja ihmissuhteen merkityksen tärkeyttä pelkän seksuaalisen mieltymyksen lisäksi.

Michel Foucault kirjoittaa, että ennen kuin termi homoseksuaali stabiloi seksuaalisen erilaisuuden, sodomiitti oli ollut vain sarja tekoja siinä missä homoseksuaalisuus nyt nimesi ihmisryhmän.

Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen asti. Entisen lain mukaan samaan sukupuolen kanssa harjoitetusta haureudesta voitiin tuomita ankarimmillaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1  lajilla, joista Yleisintä se on Australiassa elävillä mustajoutsenilla, joiden pariskunnista noin neljännes on keskenään samaa sukupuolta, useimmat koiraspareja. Useimmat näistä pariskunnista hoivaavat yhdessä joko omaa tai muilta ryöstettyä jälkikasvua, ja koirasparien hoivaamilla poikasilla on jopa suurempi eloonjäämisprosentti kuin heteroparien hoivaamilla.

Tutkimuksissa on havaittu ympäristömyrkkynä esiintyvän metyylielohopean aiheuttavan iibislinnuissa homoseksuaalista käytöstä. Elohopea muuttaa koiraiden sukupuolihormonien, testosteronin ja estradiolin tasoja. Georgetownin yliopiston professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä , erityisesti urosten välistä, aggressiota.

Urospingviiniparien on havaittu kestäneen eliniän, lähde? Vuonna Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa erään samasukupuolisen parin kivi korvattiin hedelmöittyneellä munalla, jota pari hautoi ja josta kuoriutuneen poikasen se kasvatti omanaan. Orangeilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä. Useissa muissa maissa rikoslainsäädännön hyväksikäyttösäännöksin puututaan ainoastaan yhdynnän käsittäviin tekoihin. Suomessa suojaikäraja on nykyisin 16 vuotta ja tarkoittaa, että alle vuotiaiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan lailla myös silloin, kun seksuaalinen teko ei täytä pakottamiseen perustuen raiskausrikoksen tunnusmerkistöä tai sitä ei ole kriminalisoitu muuna seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Siltä osin kun tekijänä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden oleva henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, on suojaikäraja 18 vuotta.

Nuorta suojaava ikäraja on 18 vuotta, jos vanhempi osapuoli on esimerkiksi nuoren opettaja , leirinohjaaja tai muuten auktoriteettiasemassa nuoreen nähden. Lisäksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä suojataan esimerkiksi henkilöä, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt sairauden tai vammaisuuden vuoksi. Vaikka säännös edellyttää uhrin alisteista asemaa, ei hyväksikäytön toteutuminen edellytä pakottamista, vaan se voi tapahtua vastustuksettakin.

Näistä teoista ikärajaa nuorempaan henkilöön tuomitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan sellaista seksuaalista kanssakäymistä yleensä alle vuotiaan kanssa, joka on omiaan aiheuttamaan haittaa tämän kehitykselle.

Se ei tarkoita pelkästään seksuaalista ahdistelua, vaan rikokseksi voidaan katsoa myös alle vuotiaan kanssa tapahtuva sukupuoliyhteys silloin, kun toinen osapuoli on huomattavasti toista vanhempi tai kypsempi, vaikka kyseessä ei olisikaan sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

Teon ei myöskään tarvitse olla sukupuoliyhteys johtaakseen rangaistukseen. Esimerkiksi seksuaalisesti värittyneiden tekstiviestien lähettäminen on tulkittu lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, jossa osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

Ennen vuoden kesäkuussa voimaan tullutta lakimuutosta tätä poikkeussäännöstä on tulkittu laajasti riippuen tapauksesta.

Yleistäen kuitenkin lailliseksi on katsottu sitä suurempi ikäero, mitä vanhempia osapuolet ovat. Esimerkiksi joulukuussa Helsingin hovioikeus vapautti syytteestä vuotiaan pojan, jota epäiltiin vuotiaan tyttöystävänsä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska seksisuhteessa olleiden nuorten katsottiin viiden vuoden ikäerosta huolimatta olleen suunnilleen yhtä kypsiä vastaamaan tekemisistään.

Alle vuotias voi vastoin yleistä käsitystä syyllistyä itsekin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tehdessään seksuaalisen teon huomattavasti itseään nuoremman ja epäkypsemmän henkilön kanssa rikosoikeudellinen vastuuikäraja on 15 vuotta. Vähäinenkään ero iässä tai kypsyydessä ei vapauta tekijää vastuusta silloin, kun teko on tehty vastoin tahtoa. Huomattavaa on, että Suomen kansalainen joutuu noudattamaan ulkomailla ollessaan sekä Suomen että kyseisen ulkovallan seksuaalirikoslainsäädäntöä.

Näin täysi-ikäisen harjoittama seksuaalisuus alle vuotiaan kanssa on aina rikollista.

Orangeilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä. Olson arvelee että geeni tai hormoni säätelee sitä kumpi aivopuolisko dominoi. Homoseksuaaleista yli kolmannes käyttää laittomia huumausaineita, kun taas kokonaisväestössä osuus on viisi prosenttia. Perusteluissa todetaan, että vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot ovat lapsille vahingollisia, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Näihin on tarjottu selitykseksi sitä kumpi rooleista tuntuu henkilölle luontevammalta. Sen sijaan heteromiehillä ja lesboilla yleensä vasen aivopuolisko on dominoiva. Alastongalleria homoseksuaaliseen gay chatti

Homoseksuaaliseen web seksi suomen seksi

Klitoriksen nuoleminen a-katsastus homo raahe